Kiteen lukio

Ylioppilasjuhla 5.12.2006

Rehtori Kyösti Värrin puhe

Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvät abiturientit ja muu juhlayleisö!

Liput liehuvat tällä viikolla saloissa oikein kunnolla. Tänään liputamme sekä syksyn uusille ylioppilaille että lukion itsenäisyysjuhlan kunniaksi, huomenna vedämme liput salkoihin Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi ja vielä loppuviikosta saatamme liputtaa säveltäjämestari Jean Sibeliuksen syntymäpäivän vuoksi. Liput ovat liehuneet seutukunnalla tänä vuonna muutenkin tavanomaista enemmän, kun Kiteen kaupunki on viettänyt 375-vuotisjuhlavuottaan.

Lippu symboloi meille sitä, mitä olemme. Samalla se symboloi ihanteita – sitä, miksi haluamme tulla, minne haluamme mennä. Emeritusarkkipiispa John Vikströmin taitavan pelkistyksen mukaan arvojamme ja eettisiä valintojamme ohjaavat ja tukevat lippu – keitä me olemme ja miksi haluamme tulla – sekä tarvittaessa myös tuomarin pilli⁽¹.

Leevi Launonen⁽² kuvaa hyvin taannoisessa väitöskirjassaan kasvatusihanteiden muutosta 1860-luvulta 1990-luvulle. Muutos ei suinkaan kuvasta vain kasvatusihanteiden, vaan myös koko yhteiskunnan arvojen ja ihanteiden muutosta. Muutos on ollut, luvalla sanottuna, melkoinen. Suuri muutos tapahtui toisen maailmansodan jälkeen. Koulun kasvatusihanteista katosivat 1940-luvun jälkeen vähitellen muun muassa kärsivällisyyden, kohtuullisuuden, vaatimattomuuden, kiitollisuuden ja epäitsekkyyden ihanteet. Myös itsekurin ja itsehillinnän ihanteet ovat olleet katoamassa 1900-luvun lopulla.

Kasvatuksen painopiste on siirtynyt luonteen hyveistä sosiaalisiin vuorovaikutustaitoihin ja yhteiskuntaeettisiin kysymyksiin. Tällaisina voidaan mainita 1900-luvun alussa nousseet hyvän itsetunnon ja itseluottamuksen ihanteet, 1950-luvulla esiin tulleet demokraattisuuden ja tasa-arvoisuuden ihanteet, 1970-80-lukujen kansainvälisen ja ekologisen oikeudenmukaisuuden ihanteet sekä erityisesti 1990-luvulla nousseet avoimuuden, itseilmaisun ja sosiaalisten taitojen ihanteet.

Launosen⁽³ mukaan kasvatuksessa on kuitenkin myös säilynyt tietty joukko ihanteita koko ajan. Näitä koko ajan säilyneitä ihanteita ovat totuudellisuus, rehellisyys, ahkeruus ja työnteon arvostaminen, ystävällisyys, huomaavaisuus ja auttavaisuus. Voikin näin lukion itsenäisyyspäiväjuhlassa ja itsenäisyyspäivän aattona kysyä, onko näissä ihanteissa jotakin syvästi suomalaista?

Suomalaista koulutusta on aina leimannut, milloin näkyvämmin, milloin huomaamattomammin pinnan alla kytevä humanismi. Georg Henrik von Wright sanoo, että humanismin tehtävänä on puolustaa sitä, mitä sanotaan ihmisen parhaaksi. Erik Ahlman taas toteaa päämääränä olevan ihmisen kasvattaminen ihmiseksi luomalla sellaiset olosuhteet, joissa ihmisen on mahdollista olla ihminen. Pekka Kuusen esittämän eloonjäämisopin ytimenä ovat ihmiselämän kunnioittaminen ja koko ihmislajiin ulottuva yhteistyö.⁽⁴

Kun suomalaisessa koulukasvatuksessa säilyneitä moraalisia ihanteita tarkastellaan kokonaisuutena, niistä hahmottuu kuva reilusta suomalaisesta, joka on aito, rehellinen ja ahkera työntekijä ja jolla on hallussaan sosiaalisen yhteiselämän kannalta tärkeimmät perustaidot. Lisäksi suomalainen on lainkuuliainen. Toisaalta moraalisiin ihanteisiin liittyvä pitkän aikavälin kehitys heijastaa henkisen itsekurin, epäitsekkyyden, altruistisen asenteen ja käytännön velvollisuuksien jatkuvasti vähenevää merkitystä eettisessä ajattelussa.⁽⁵

Hyvä juhlayleisö, vastaako edellä viittaamani, etenkin tutkija ja rehtori Launosen kuvaus myös omia arkihavaintojamme? Väitän omasta puolestani, että vastaa. Koulun ja yhteiskunnan ihanteet ovat muuttuneet koko 1900-luvun ajan – ja ne muuttuvat jatkossakin. Näyttää olevan kuitenkin niin, että osa ihanteista on muita pysyvämpiä. Tästä hyvänä esimerkkinä on tämä ylioppilasjuhla. Ylioppilasjuhla on merkki yritteliäisyydestä ja ahkeruudesta – siitä, että opiskelija on nähnyt vaivaa opiskelunsa eteen. Lukion oppimäärän ja ylioppilastutkinnon kokeiden suorittaminen ei ole suinkaan itsestäänselvyys – ne molemmat vaativat vastuun ottamista omasta elämästään ja sinnikkyyttä. Siispä lippujen on syytä liehua tänään. Liehukoot liput myös lukuvuoden toisen lukiojakson tämänpäiväisen päättymisen merkiksi – ovathan useimmat lukiolaiset istuneet viimeisen viikon ajan kokeissa ja valmistautumassa niihin.

Hyvä juhlayleisö,

Kiteen lukio tekee – näin uskallan sanoa – arvokasta työtä seutukunnan nuorten parissa. Lukiomme toimii Kiteellä, mutta on myös laajemman seutukunnan lukio. Meille on myös tärkeää, että meillä on hyviä yhteistyökumppaneita. Kiteen ammattiopiston kanssa toteutamme yhdessä kahden tutkinnon opiskelumallia – ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon suorittamista. Yhteistyö Kiteen evankelisen kansanopiston kanssa mahdollistaa lukiolaisillemme Joensuun yliopiston tietojenkäsittelytieteen perusopintojen suorittamisen. Keski-Karjalan musiikkiopiston kanssa tehtävä yhteistyö mahdollistaa lukiolaisillemme laajat musiikkiopinnot myös lukioaikana. Yhteistyö Keski-Karjalan kansalaisopiston kanssa on meille monin tavoin tärkeää. Paikkakunnalla oleva ammattikorkeakouluyksikkö tuo meille mahdollisuuksia. Tohmajärven lukio taas on meille luonnollinen yhteistyökumppani toisen asteen koulutuksen seutukunnallisessa kehittämisessä.

Hyvät ystävät,

olen edellä luetellut joitakin läheisiä yhteistyökumppaneitamme. Luettelo ei ollut läheskään täydellinen. Kyse ei kuitenkaan ole vain luettelosta. Sanomani takana on selkeä viesti: Kiteellä toimii yhteistyöhakuinen lukio. Haluamme tehdä yhteistyötä muiden seutukunnan toimijoiden kanssa seutukunnan nuorten – ja aikuislukiotoiminnan osalta myös aikuisten – hyväksi. Olen vakuuttunut siitä, että seutukunnallisella näkökulmalla toisen asteen koulutuksen – lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen – kehittämiseen Keski-Karjalassa on aitoa tarvetta juuri nyt. Me emme halua mestaroida toisten tontilla, mutta me tarjoamme yhteistyön kättä. Yhteistyön lippu on meidän lippumme.

Jaan seuraavaksi ylioppilastodistukset syksyn uusille ylioppilaille. Pyydän avukseni lehtori Marja-Leena Yli-Kosken jakamaan ylioppilaslakit.

………..

Hyvät abiturientit!

Tutun sanonnan mukaan sanakirja on ainoa paikka, jossa menestys tulee ennen työntekoa. Teidän työntekonne ja vaivannäkönne on kannattanut – olette suorittaneet lukion oppimäärän ja läpäisseet ylioppilastutkinnon. Ylioppilastutkinnon pohjimmainen tarkoitus on ollut saada selville, ovatko kokelaat omaksuneet lukion opetussuunnitelman mukaiset tiedot ja taidot sekä lukion tavoitteiden mukaisen kypsyyden. Te, hyvät abiturientit, olette antaneet vaadittavan näytön tiedoistanne ja kypsyydestänne. Olette menestyksekkäästi kantaneet opiskelun ja yritteliäisyyden lippua. Työntekonne palkitaan tänään lukio-opiskelun kauneimmalla kruunulla, ylioppilaslakilla.

Abiturientit!

Ylioppilastutkintolautakunnan minulle suomin valtuuksin julistan teidät ylioppilaiksi. Haluan Kiteen lukion puolesta onnitella teitä ja pyydän teitä laittamaan ylioppilaslakin päähänne ylioppilastutkinnon suorittamisen merkiksi.

Iloitkaamme siis – gaudeamus igitur!

VIITTEET:

1)     Vikström, J. (2006) Arvot ja etiikka johtamisen resurssina. Alustus oppilaitosjohdon Creo 2006 –seminaarissa Wanhassa Satamassa Helsingissä 24.11.2006.

2)     Launonen, L. (2000) Eettinen kasvatusajattelu suomalaisen koulun pedagogisissa teksteissä 1860-luvulta 1990-luvulle. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä studies in education, psychology and social research, 168. 306-310.

3)     Launonen, L. (2000), emt.

4)     Lehtisalo, L. & Raivola, R: (1999) Koulutus ja koulutuspolitiikka 2000-luvulle. WSOY: Juva. 284.  Ks. myös Tuomi, M. T. (2001) Human Dignity in the Learning Environment. University of Jyväskylä. Institute for Educational Research. Research Reports, 10.

5)     Launonen, L. (2000), emt., 310.