Kiteen lukio
Ylioppilasjuhla 5.12.2008
Rehtori Kyösti Värrin puhe

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät abiturientit ja muu juhlayleisö!

 

 ”Lukion tehtävää yleissivistävänä ja jatko-opintoihin valmistavana väylänä vahvistetaan.”⁽¹ Näin nykyisessä hallitusohjelmassa lukee. Linjaus on hyvä ja tarpeellinen, mutta on syytä kysyä, mitä se oikein tarkoittaa? Mitä se kuuluisa yleissivistys on? Mikä lukiokoulutuksen rooli tuon yleissivistyksen tuottajana on?

 

Kysymys on ajankohtainen, sillä opetusministeri nimitti aiemmin syksyllä työryhmän miettimään koko suomalaisen lukiokoulutuksen kehittämistä ja tulevaisuutta – ja siten myös omalta osaltaan pohtimaan, mitä 2000-luvun yleissivistys on. On syytä todeta, että tuo pohdinta on tärkeää. Myös Kiteen lukio haluaa olla – ja on – paitsi tuottamassa jatkossakin laadukasta yleissivistävää lukiokoulutusta Keski-Karjalassa, myös omalta osaltaan rakentamassa koko suomalaisen lukiokoulutuksen tulevaisuutta.

 

Jaan Ilkka Niiniluodon⁽² käsityksen sivistyksen moniulotteisuudesta. Sivistyksen yhtenä ulottuvuutena ovat kansalaisen toiminnassa edellytettävät käytöstavat eli etiketti. Laajemmin tarkasteltuna ihmisen hyveiden ja moraalin kokonaisuus muodostaa yhden osan sivistyksestä. Miellämmekin helposti, että aristoteeliseen hyve-etiikkaan kuuluvat rohkeus, kohteliaisuus, rehellisyys, ystävällisyys, avuliaisuus ja oikeamielisyys ovat sivistyneen ihmisen ominaisuuksia. Sitä taidetaan kutsua ”sydämen sivistykseksi”.

 

Sivistys ei ole kuitenkaan pelkkää etikettiä ja etiikkaa. Sivistykseen kuuluu myös joukko kansalaisen elämän hallinnassa tarvittavia tietoja ja taitoja. Nämä taidot voivat olla kehollisia (käden taidot, uimataito), välineellisiä (kyky käyttää työkaluja, tietokonetta ja autoa), viestinnällisiä (puhe-, kirjoitus- ja väittelytaito, kielitaito), moraalisia tai sosiaalisia (ihmissuhdetaidot, seurustelutaito). Tiedot taas voivat koskea yksityisiä tai yleisiä tosiseikkoja maailmasta, sen historiasta, nykyhetkestä ja lainomaisista muutoksista.

 

Tietojen ja taitojen kokonaisuus jaetaan usein kahtia. Puhutaan ammattisivistyksestä, jolla tarkoitetaan ammatissa tarvittavien tietojen ja taitojen kokonaisuutta. Vastaavasti puhutaan yleissivistyksestä, jolla tarkoitetaan suppean ammattisivistyksen ulkopuolelle jäävää osaa, jota ihminen tarvitsee jokapäiväisessä elämässä, harrastuksissa ja kansalaisena.

 

Yleissivistykseen kuuluvat yksittäiset asiat muuttuvat koko ajan. Usein käsitteen ”isänä” mainittu Johan Amos Comenius painotti 1600-luvulla sitä, että kaikkien yksilöiden olisi omaksuttava tietty perussivistys. Saksalaisen 1700-luvun ”sivistysyliopiston isän” Wilhelm von Humboldtin näkemys yleissivistyksestä oli taas yläluokkaisempi: yleissivistyksen ideaaliin kuului antiikin taruston tunteminen sekä kyky puhua tärkeimpiä kieliä.

 

Tunnemme samat näkökulmat sovellettuna myös suomalaiseen koulutuspolitiikkaan. Kun J. V. Snellman erotti eliitin koulutuksen ja kansanopetuksen kansallisen sivistyksen rakentamisessa, painotti Uno Cygnaeus koko kansan sivistystason ja yleissivistyksen nostamista.⁽³

 

Lukio-opinnoilla on oma roolinsa etenkin yleissivistyksen, mutta myös ammattisivistyksen kehittämisessä. Kuuluuhan esimerkiksi kielitaito yleissivistykseen, mutta samalla se on hyödyllinen myös useimmissa ammateissa. Tämän vuoksi on erinomaista, että yhä kasvava joukko Kiteen ammattiopiston opiskelijoista suorittaa yleissivistäviä lukiokursseja lukiossamme ja tavoittelee myös ylioppilastutkinnon suorittamista. Heidän määränsä tulee jatkossa lisääntymään, minkä vuoksi olemme yhteistyössä ammattiopiston kanssa viime kuussa aloittaneet näiden opintojen jaksottamisen määrätietoisen kehittämisen.

 

Aina ajoittain kuulee puheenvuoroja, joissa kaivataan selkeää määritelmää, mitä yleissivistykseen kuuluu ja mitä ei. Aivan samoin kuin Suomessa on luovuttu kanonisoitujen kirjalistojen, ns. kirjallisuuden kaanonin laatimisesta, on yleissivistyksenkin luettelomainen määritteleminen todennäköisesti turhaa. Jos joku tuollaista listaa kaipaa, voi hyvin tukeutua eduskunnan sivistysvaliokunnan taannoiseen kannanottoon, jonka mukaan perusopetuksen yhteiset oppiaineet ja lukion pakolliset kurssit muodostavat kokonaisuuden, jonka on tarkoitus turvata lukiokoulutukseen kuuluvan yleissivistävän tieto- ja taitoaineksen omaksuminen⁽⁴. Näitä pakollisia oppiaineita on lukiossa kaikkiaan 18.

 

Mielestäni Eino Kailan sivistys-määritelmä on edelleen hyvin osuva. Kailan mukaan nimittäin ”sivistys on se, joka jää jäljelle, kun ihminen unohtaa kaiken oppimansa”⁽⁵.

 

Sivistyksessä on siis ensinnäkin jotakin välinearvoa suurempaa⁽⁶. Sivistys paitsi hyödyttää yksilöä, yhteiskuntaa ja – näinä päivinä on aina muistettava sanoa – myös kansantaloutta, on sivistys sen lisäksi jotakin itseisarvollista. Kailan sivistysajatus myös alleviivaa sitä, että tietojemme sisällöt muuttuvat ja vaihtuvat jatkuvasti. Näin ollen jähmeän tietovaraston – tiedon kaanonin – asemasta keskeisiksi nousevat suhtautumisemme oppimiseen ja tiedonhankintaan, pysyvä opinhalu ja tiedonjano, sekä siihen liittyvä käsitys tiedon hankkimisen kriittisistä menetelmistä ja luovasta luonteesta.⁽⁷

 

 

Hyvät kuulijat, 

saamme olla mukana hyvissä, eteenpäin menevissä asioissa. Saamme Kiteen lukiossa olla mukana rakentamassa nuorten osaamista ja sivistystä heidän tulevaisuuttaan varten. Lisäksi saamme olla mukana rakentamassa tulevaisuuden oppimisympäristöä, Kiteen lukion uusia tiloja. Uusien tilojen suunnittelu alkaa olla takana ja on toteutuksen aika. Kaupungin tekninen lautakunta päätti viime viikon kokouksessaan tarjouskilpailun jälkeen urakoista. Päätösten saatua valitusajan jälkeen lainvoiman, voivat työt alkaa. Se merkitsee myös sitä, että pääsemme opiskelijoiden ja henkilöstön kesken suunnittelemaan uusien tilojen toiminnallisia kysymyksiä ja kalusteratkaisuja pian vuodenvaihteen jälkeen.

 

Iloksemme myös seudullinen yhteistyö on edennyt. Keski-Karjalan kunnissa on viisaita päättäjiä, jotka ovat ymmärtäneet, että toisen asteen koulutuksessa – niin lukiokoulutuksessa kuin ammatillisessa koulutuksessa on järkevää hakea yhteistyötä. Tällä hetkellä tarkastelemme niin Kiteellä kuin Tohmajärvellä Keski-Karjalan lukiokoulutusta yhtenä kokonaisuutena. Nyt jo lukioilla on yhteisiä kursseja ja yhteisiä tapahtumia. Opiskelijat toteuttavat yhteisiä juhlatilaisuuksia, liikuntapäiviä, pikkujouluja ja niin edelleen. Siitä täysi tunnustus ennakkoluulottomille opiskelijoille, opettajille ja myös yhteistyölle tukensa antaville päättäjille.

 

 

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, 

olette puolustaneet paitsi valtiollista itsenäisyyttämme, myös kansamme sivistystä ja sivistystahtoa. Jokainen, joka on lukenut ikääntyvän Aliide Truun tarinan eilen Finlandia-palkinnon saaneesta Sofi Oksasen Puhdistus-romaanista⁽⁸, ymmärtää työnne arvon ja merkityksen. Tämä juhla on osin teidän ansiotanne.

 

Meillä on tänään syy kaksinkertaiseen iloon. Juhlimme Suomen 91-vuotista itsenäisyyttä ja samalla voimme nauttia yhdeksän nuoren sivistyksestä ja sen osoittamisesta. He ovat suorittaneet sekä ylioppilastutkinnon että joko lukion oppimäärän tai ammatillisen perustutkinnon.

 

Ylioppilastutkinnon suorittaminen joko lukio-opintoihin keskittyen tai sekä ammatillisia että lukio-opintoja opiskellen on hieno saavutus. Opiskelijat ovat opintojensa aikana saaneet pohjaa oman sivistyksensä rakentamiselle. Opiskelijalla on saattanut joskus olla myös tunne siitä, että mihin tätä ja tätä tietoa tai taitoa tarvitaan. Tällöin on hyvä pitää mielessä, että sivistys ei liity vain lyhytaikaiseen hyötyyn, vaan siihen, mikä on arvokasta, mahdollista ja tarpeellista. Jälleen Eino Kailan sanoja lainatakseni: Sivistys on sitä, että menneisyys elää meissä⁽⁹.

 

Jaan seuraavaksi ylioppilastutkintotodistukset syksyn uusille ylioppilaille. Pyydän avukseni rehtori Pertti Ahvalon ja lehtori Raimo Ikosen Kiteen ammattiopistosta sekä lehtori Sirpa Kostamon Kiteen lukiosta jakamaan ylioppilaslakit ja -ruusut.

 

. . . . . . . . . .

  

Hyvät abiturientit!

 

Kaksikymmenvuotias Mika Waltari kirjoitti 80 vuotta sitten esikoisromaaninsa Suuri illusioni, nykykielelle muutettuna Suuri illuusio. Meistä monen tuntema teos on täynnä yltiöpäistä nuoruuden kiihkoa ja etsintää. Lainaan pienen pätkän kirjassa esiintyvän maisteri Hellaan monologia:

 

"Ja kuitenkin me kaikki kaipaamme omaa nuoruuttamme. Sen penikkamaisuutta, sentimentaalisuutta, elämän kipeyttä ja katkeruutta. Sen uhmaa, joka kuohuu erittelemättömänä ja sekavana, joka on valmis pikkuseikan puolesta uhraamaan ihmiselämän. Nuoruus on aina tyhmä – se ei tunne, mitä elämä on. Nuoruus on kokonaisuudessaan illusioni. – Sentähden se on niin perin suloinen.”⁽¹⁰

 

"Eikö olekin ihana se aika, jolloin saa kaikki murheet hälvenemään ainoastaan viittaamalla tulevaisuuteen. – Heille kaikille sana tulevaisuus on mysteerio, joka kätkee itseensä kaiken maailman onnen. Me molemmat taas jo pelkäämme sitä vaistomaisesti. Olemme joutuneet liian lähelle elämää.”⁽¹¹

 

Toivon, että te, hyvät abiturientit, jaksatte säilyttää edes osan tuosta juhlavuottaan viettävän Mika Waltarin kuvaamasta nuoruuden illuusiosta. Vaikka joudutte – tai pääsette – lähelle elämää, on teillä hyvät pitkospuut jatkoa varten niin opinnoissa, työssä kuin elämässännekin. Olette antaneet vaadittavan näytön tiedoistanne ja kypsyydestänne ylioppilastutkinnossa. Työntekonne palkitaan tänään lukio-opiskelun kauneimmalla kruunulla, ylioppilaslakilla.

 

Abiturientit! 

Ylioppilastutkintolautakunnan minulle suomin valtuuksin julistan teidät ylioppilaiksi. Haluan Kiteen lukion puolesta onnitella teitä ja pyydän teitä laittamaan ylioppilaslakin päähänne ylioppilastutkinnon suorittamisen merkiksi. Menestystä elämänne taipaleelle!

 

……….

 

Waltarin kuvaaman nuoruuden illuusion hehkutuksen henkeen sopii hyvin, että laulamme uusille ylioppilaille laulun, joka alkaa sanoin ”Iloitkaamme siis niin kauan kuin olemme nuoria” – Gaudeamus igitur!

 

 

VIITTEET:

 

1)     Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma. 19.4.2007. 29.

2)     Niiniluoto, I. (1994) Sivistys ja arvot. Teoksessa Lehtisalo, L. (toim.) Sivistys 2017. Juva: WSOY. 45 – 66.

3)     Ahonen, S. (2003) Yhteinen koulu. Tasa-arvoa vai tasapäisyyttä? Tampere: Vastapaino. 20 – 67.

4)     Sivistysvaliokunnan mietintö 7/2004 (2004). Eduskunta. 26.5.2004.

5)     Niiniluoto, I. (1994) emt.

6)     Lehtisalo, L. (1994) Tulevaisuuden sivistys, sivistyspolitiikka ja kansallinen sivistysstrategia. Teoksessa Lehtisalo, L. (toim.) Sivistys 2017. Juva: WSOY. 17 – 44

7)     Niiniluoto, I. (1994) emt.;  Aalto, H-K., Ahokas, I. & Kuosa, T. (2008) Yleissivistys ja osaaminen työelämässä 2030 – menestyksen eväät tulevaisuudessa. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. TUTU-julkaisuja, 1/2008.

8)     Oksanen, S. (2008) Puhdistus. Helsinki: WSOY.

9)     Westermarck, H. (2003) Esitelmä ”Koulutus vai sivistys kunnan selviytymiskeinona”. Etelä-Suomen lääninhallituksen Kouluhallintopäivä 12.11.2003. Helsinki.

10) Waltari, M. (2008, alkuperäisteos 1928) Suuri illusioni: Juva: WSOY. 113 – 114.

11) Waltari, M. (2008, alkuperäisteos 1928) emt. 118. 

 

---