Kunnioitetut sotaveteraanit, abiturientit, hyvä juhlaväki!
Tulevana sunnuntaina Suomen tasavalta täyttää 92 vuotta. Maailma on suuresti muuttunut vuodesta 1917, jolloin pieni, pohjoinen Suomen suuriruhtinaskunta irtaantui Venäjän keisarikunnasta omaksi valtiokseen ensimmäisen maailmansodan melskeissä. Itsenäisyyden alkutaival ei ollut helppo, maa oli yhdistettävä ja kansallistunnetta voimistettava repivän sisällissodan jälkeen. 1930-luvulle tultaessa Suomi oli jo vakiintunut yhteiskunnallisesti ja noussut taloudellisesti. Suomalaiset olivat saavuttaneet kansainvälistä arvostusta suoraselkäisenä kansakuntana.
Suotuisan kehityksen katkaisi toinen maailmansota, jossa Suomi joutui vaikeaan välikäteen Euroopan suurvaltojen, Saksan ja Neuvostoliiton välisessä suurvaltapolitiikassa. Maamme joutui lunastamaan itsenäisyytensä kalliisti kolmessa eri sodassa. Korkeimman hinnan maksoivat ne 600 000 nuorta miestä, jotka ase kädessä puolustivat synnyinmaataan. Heistä yli 90 000 menetti henkensä. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut; historiantutkimus on myöhemmin osoittanut Suomen toimineen ainoalla mahdollisella tavalla mahdottomassa tilanteessa. Itsenäisyys säilyi, mikä oli tärkeintä, mutta Suomen osaksi tulivat aluemenetykset ja suuret sotakorvaukset valtavasta jälleenrakennus- ja uudisasuttamisurakasta puhumattakaan. Onkin huomattavaa, että Suomi oli toisen maailmansodan ainoa maa, joka maksoi sotakorvaukset täysimääräisinä Neuvostoliitolle. Rintamalta palanneet veteraanit joutuivat vaihtamaan miekat auroihin ja rakentamaan Suomen, jonka tunnemme tänä päivänä.
Itsenäisyys ja korkea elintaso eivät ole aina olleet itsestäänselvyys suomalaisille. Niiden hyväksi on tehty paljon kovaa työtä ja niistä on maksettu korkea hinta. Tämän päivän nuoret eivät ole unohtaneet tätä. Aikaisempien sukupolvien tekemää työtä arvostetaan edelleen, ehkä enemmänkin kuin ennen, kun sodan luomista traumoista saa puhua vapaasti. Meille nuorille on selvää, kuinka erilaiselta maamme voisi näyttää, jos historia olisikin kulkenut toisin Suomen osalta. Suomen tie olisi voinut olla sama kuin niillä Itä-Euroopan mailla, jotka jäivät Neuvostoliiton vaikutusvallan alle toisen maailmansodan päätyttyä. Itsenäisyyttä arvostaa aivan uudella tavalla, kun on nähnyt kontrastin Suomen ja näiden valtioiden välillä. Voimme olla ylpeitä vauraasta ja vakaasta kotimaastamme matkustaessamme ulkomailla.
Nuoret pitävät edelleen arvossa sellaisia asioita kuten isänmaallisuutta, demokratiaa ja vapautta. Suomalaisten nuorten maanpuolustustahto on yhä korkealla tasolla, kuten tutkimukset osoittavat, ja syystä. Olemme onnekkaita saadessamme elää maassa, jossa sananvapaus, kansanvalta ja laajat kansalais-oikeudet eivät ole vain kaukaista unta, vaan oikeasti todellisuutta. Arvostamme sitä, että meillä on maailman parhaimpiin kuuluva koululaitos, joka tuskin olisi voinut kehittyä ilman itsenäistä Suomea.
Tulevaisuudessa on meidän vuoromme nousta huolehtimaan valtakuntamme asioista, ja kun tämä aika koittaa, tulemme pitämään Suomen lipun liehumassa korkealla, kunnioittaen edeltäjiemme tekoja paremman tulevaisuuden puolesta. Olkaa ylpeitä meistä.
Koulumme itsenäisyysjuhlassa on ollut vuosia perinteenä viedä vapauden viestiä eteenpäin.
Yätä perinnettä noudattaen luovutan oppilaskunnan vanhimpien edustajana vapauden viestin nuoremmille.
Viesti kuuluu seuraavasti...
