Kiteen lukio
Ylioppilasjuhla 4.12.2009
Rehtori Kyösti Värrin puhe

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät abiturientit ja muu juhlayleisö!

Vuosi sitten käsittelin ylioppilasjuhlapuheessani sivistystä ja erityisesti yleissivistystä. Olihan silloisen opetusministerin asettama lukiokoulutuksen kehittämisryhmä juuri aloittanut toimintansa. Nyt kun työryhmän määräaika on päättymässä ensi vuoden lokakuun lopussa, on hyvä hetki pysähtyä hetkeksi miettimään, mikä lukiokoulutuksen tehtävä on 2000-luvun yhteiskunnassa.

Funktionalistisen ajattelun mukaan sosiaaliset instituutiot ovat olemassa aina joidenkin sosiaalisten tarpeiden toteuttamista varten. Koulutuksen yhteiskunnalliset tehtävät on jaettu perinteisesti neljään – koulutuksella on nähty olevan inhimillisen pääoman teorioiden mukaan kvalifiointi-, suodatinteorian mukaan valikointi-, integraatioteorioiden mukaan integrointi- ja työmarkkinateorioiden mukaan säilytystehtävä. ⁽¹

Koulutuksen kvalifikaatiofunktio tuntuu meistä kaikista itsestäänselvyydeltä. Lukiokoulutuksen tehtävänä on kohottaa koulutukseen osallistuvan yksilön osaamista, tietoja ja taitoja, siis niitä kykyjä ja pätevyyksiä, joita täysipainoinen toimiminen jatko-opinnoissa, työelämässä ja yhteiskunnassa edellyttää. Koulutuksen kvalifikaatiotehtävä ei ole kuitenkaan pelkästään yksilöllinen, vaan sillä on myös yhteiskunnallinen ulottuvuutensa.

Lukiokoulutuksen kvalifikaatiofunktion tulkinta ajassa on muuttunut. Kun sekä yleissivistävän että ammatillinen koulutuksen tehtävässä modernissa yhteiskunnassa painottuivat työelämän sääntöjen oppiminen ja suuntautuminen palkkatyöhön, näkyvät kulttuuristen perustaitojen ja oppimaan oppiminen sekä tietojen päivittämisen, epävarmuuden siedon ja elämänhallinnan oppiminen vahvemmin nykyisessä jälkimodernissa yhteiskunnassa. ⁽²

Lukiokoulutuksen integrointifunktio liittyy yhteiskunnan eheyden ja kiinteyden ylläpitoon. Uudet sukupolvet integroidaan koulutuksen ja kasvatusinstituutioiden kautta osaksi yhteisöä ja yhteiskuntaa. Voidaan hyvin ajatella, että tämä tehtävä on lukiokoulutuksessa aiempaa haastavampi kahdestakin syystä.

Ensinnäkin on nähtävissä Suomen aiempaa suurempi kansainvälistyminen ja maahanmuuttajaväestön lisääntyminen. Toiseksi, kun 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla sekä lukioita että lukio-opiskelijoita oli vähän, opiskelee tänä päivänä noin puolet nuorisoikäluokasta lukioissa. Näin ollen lukio-opiskelijat muodostavat sisäisesti entistä heterogeenisemmän ryhmän. Tämän päivän näkökulmasta onkin hauska ajatella, kun nyt ylioppilastutkinnon suorittaa vuosittain noin 35.000 kokelasta, että kun luku nousi 1930-luvulla pariin tuhanteen, perustettiin maahamme 75 vuotta sitten ylioppilastulvan vastustamiskomitea! ⁽³

Käytännössä nämä molemmat muutokset johtavat siihen, että koulutuksen, niin myös lukiokoulutuksen, merkitys – ja ehkä myös mahdollisuus – yhteiskunnan kiinteyden ylläpitäjänä kasvaa. Lisäksi kun lukio-opiskelu on muuttunut sisällöllisesti valinnaisemmaksi, kurssimuotoiseksi ja luokattomaksi, johdattaa se kehittämään lukiokoulutusta myös integrointitehtävän näkökulmasta. Tällöin painottuu erityisesti ryhmänohjaajan rooli oman ohjausryhmänsä osalta, oppilaskunnan rooli opiskelijoiden yhteisöllisyyden kehittämisessä, mutta myös yhteisöllisten työtapojen käyttäminen opetuksessa.

Voidaan myös kysyä, tulisiko lukiokoulutusta jatkossa kehittää enemmän oppiaineiden integraation suuntaan – aihekokonaisuuksien, teemojen tai jopa ilmiölähtöisyyden suuntaan. Kun kuitenkin yliopistot toimivat tiede- tai oppiaineperustaisesti ja lukiolla on merkittävä rooli yliopistoihin jatkavien opiskelijoiden kouluttamisessa, ei lukiokoulutuksessa ole mielekästä luopua oppiainelähtöisyydestä. Sen sijaan se ei tarkoita sitä, ettei oppiaineiden välistä integraatiota tulisi lisätä. Oppiaineiden välistä keskustelua lukiokoulutuksessa on mielestäni lisättävä. Se mahdollistaa parhaimmillaan tietojen yhteen liittämisen ja kokonaisuuksien ymmärtämisen. ⁽⁴

Koulutuksella on nähty olevan sekä Suomessa että globaalisti voimakas selektio- eli valintafunktio. Suomessa erityisesti yhtenäiskouluperiaatteella toimiva peruskoulu ja sen tarjoamat yhtäläiset koulutusmahdollisuudet, mutta myös lukiokoulutuksen saatavuus, maksuttomuus ja koulutukseen osallistuvien suuri määrä ovat vaikuttaneet siihen, että nuoren sosiaalisen taustan merkitys jatko-opintoihin hakeutumisessa ja yhteiskunnallisiin asemiin valikoitumisessa on vähentynyt. Se ei ole kuitenkaan kokonaan poistunut, vaan on edelleen vahva. ⁽⁵

Koulutus on täyttänyt joissakin tapauksissa myös konservointi- eli säilytysfunktiotaan. Vaikka tämä voi kuulostaa pahalta, historiallisesti se on tuttua etenkin lastentarhalaitoksen sekä oppivelvollisuuskoulun synnyssä teollistumisen ja kaupungistumisen aikana 1800-luvulla. Tänä päivänäkin voidaan kysyä, toimiiko koulutus tuossa mielessä nuoriso- ja aikuistyöttömyyden hoitokeinona, työvoimareservinä sekä syrjäytymisen ehkäisynä. Lukiokoulutuksen näkökulmasta on todettava, että monelle opiskelijalle lukio tarjoaa – ja hyvä niin – paitsi mahdollisuuden hankkia hyvä yleissivistys ja jatko-opintokelpoisuus, sen lisäksi myös tilaisuuden harkita omia jatkosuunnitelmiaan. 

Hyvät kuulijat,
lukiokoulutus siis kvalifioi: se tuottaa tietoja, taitoja ja osaamista, lisää inhimillistä pääomaa ja kasvattaa koko yhteiskunnan hyvinvointia. Lukiokoulutus integroi: se auttaa uusia sukupolvia osaksi yhteisöä ja yhteiskuntaa sekä turvaa omalta osaltaan yhteiskunnallista koheesiota. Lukiokoulutus valikoi: se osaltaan on sijoittamassa opiskelijoita jatko-opintoihin ja yhteiskunnallisiin asemiin. Lukiokoulutus myös varastoi: ainakin se antaa joillekin opiskelijoille tilaisuuden miettiä omia jatkosuunnitelmiaan ja samalla lisätä omaa inhimillistä pääomaansa.

Tästä näkökulmasta on mielenkiintoista katsoa, mitä nykylukiolaiset sekä ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijat ajattelevat lukiokoulutuksen kehittämisestä Lukiolaisten liiton ja opetusministeriön muutama viikko sitten julkistamassa selvityksessä. Lukiolaiset ovat kyselyn mukaan hyvin tyytyväisiä nykylukioon. He korostavat lukion merkitystä jatko-opintokelpoisuuden ja hyvän yleissivistyksen tuottajana – siis kvalifikaatio- ja selektiotehtäviä. He pitävät tärkeänä viihtyvyyttä, ilmapiiriä ja yhteishenkeä, jotka osittain liittyvät integrointitehtävään. Vertailuaineistona olleet ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijat eivät tosin painottaneet ilmapiiritekijöitä yhtä paljon, vaan erityisesti yliopisto-opiskelijat nostivat esiin lukiokoulutuksen tehtävän kriittisyyden kasvattajana tietoa kohtaan. ⁽⁶

Lukio-opiskelun tulisikin tarjota erilaisia näkökulmia ja kasvattaa kykyä tiedon kritiikkiin. Tämä juhlavuosi tarjoaa siihen hyvän esimerkin. Vuotta 1809 ja erityisesti Porvoon maapäiviä, Haminan rauhaa ja hallituskonseljin syntymistä on juhlittu eri tavoin. Usein on kuitenkin vain näkökulmasta kiinni, miltä jokin asia näyttää. Jos esimerkiksi Suomen yhdistämisen historia Venäjään aloitetaan Porvoosta, kevään 1809 maapäivät saavat perustuslakia säätävän kokouksen aseman. Mutta jos se aloitetaan Haminan rauhasta syksyllä 1809, maapäivät näyttävät pettureiden kokoukselta. Kumpikaan näkökulma ei ole oikeutettu. ⁽⁷ Meillä on, kuten Osmo Jussila sanoo, taipumus kansallisromantisoida ainakin Suomen historian suuria myyttejä. ⁽⁸

On huomattava, että lukiokoulutusta ei voi kehittää pelkästään lukiokoulutusta kehittämällä. Nyt lukiokoulutuksen valtakunnallisen kehittämisen näkökulmasta on ilahduttavaa, että samanaikaisesti on käynnissä työ perusopetuksen valtakunnallisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistamiseksi. Jos pääjohtaja Lankisen johdolla työskentelevä perusopetuksen työryhmä saa työnsä valmiiksi määräajassa, ensi vuoden vappuun mennessä, se voi antaa hyvän taustan lukiokoulutuksen kehittämiselle.

Kun tähän saakka yksi suomalaisen lukiokoulutuksen vahvuuksista on ollut perusopetuksen yleissivistävän opetustehtävän laaja-alainen jatkaminen, voidaan kysyä, onko jatkossa nykyistä enemmin mahdollista luottaa siihen, että jotkin asiat ovat tulleet opituiksi jo perusopetuksen aikana. Tällöin ei tarvitsisi luopua suomalaisen lukiokoulutuksen ensyklopedisesta sisältörakenteesta, mutta sitä voitaisiin kehittää hieman esimerkiksi englantilaiseen suuntaan, jossa harvemmissa oppiaineissa edetään pidemmälle. Tällöin on kuitenkin punnittava sen mahdollisia vaikutuksia opiskelijan valintojen aikaistumiseen ja myös lukioverkkoon eli lukiokoulutuksen saatavuuteen. Lähtökohtana on kuitenkin lukiokoulutuksen kvalifikaatiotehtävän laadukas täyttäminen.

Arvoisa juhlayleisö,
tänään päättyy myös lukuvuoden toinen opiskelujakso. Kaksi viidesosaa lukuvuodesta on takana. Uudet tilat valmistuvat hyvää vauhtia tavoiteaikataulussa. Tilat ovat näillä näkymin Kiteesalia lukuun ottamatta rakennustöiden osalta valmiina kahden kuukauden kuluttua, jolloin tilat voidaan kalustaa helmikuussa. Pääsemme näin ollen ottamaan tilat käyttöön hyvissä ajoin kevätlukukauden aikana. On erittäin iloinen asia, että saamme käyttöömme paitsi terveet ja turvalliset, myös toimivat ja nykyaikaiset tilat.

Keski-Karjalan seutuvaltuusto hyväksyi aiemmin syksyllä Keski-Karjalan toisen asteen koulutuksen strategian. Iloksemme seudun molemmat lukiot, Kiteen ammattiopisto, yhteistyöoppilaitokset sekä seutukunnan kuntapäättäjät näkevät sekä ammatillisen koulutuksen että lukiokoulutuksen kehittämisen tärkeänä seutukunnalla ja kaikki tahot näkevät keskinäisen yhteistyön keskeiseksi työvälineeksi. Työ poiki koko joukon uusia toimenpiteitä joukkoliikennesuunnitteluun, asumispalveluihin, vapaa-aikatoimeen, markkinointisuunnitteluun, opinto-ohjaukseen ja niin edelleen. Nämä jatkotyöt ovat lähdössä liikkeelle.

Kunnioitetut sotiemme veteraanit,
kun olette puolustaneet valtiollista itsenäisyyttämme, olette samalla tehneet tämän juhlan mahdolliseksi. Juhlimme Suomen 92-vuotista itsenäisyyttä ja samalla voimme nauttia kahdeksan nuoren opinpolun merkkipaalusta. He ovat suorittaneet sekä ylioppilastutkinnon että joko lukion oppimäärän tai ammatillisen perustutkinnon. Lisäksi onnittelemme tänään Kiteen lukion poikien pesäpallojoukkuetta Koululiikuntaliiton valtakunnallisen pesäpallocupin hopeamitalista. On hyvä syy juhlaan.

Jaan seuraavaksi ylioppilastutkintotodistukset syksyn uusille ylioppilaille. Pyydän avukseni apulaisrehtori Jaana Homasen Kiteen ammattiopistosta sekä lehtori Sirpa Kostamon Kiteen lukiosta jakamaan ylioppilaslakit ja -ruusut.

. . . . . . . . . .

Hyvät abiturientit!
Edessänne on kartoittamaton tulevaisuus, johon teillä on hyvät lähtöeväät. Kun Hampurissa 200 vuotta sitten syntynyt Fredrik Pacius saapui maahanmuuttajana Suomeen, ei kukaan voinut aavistaa, että hänestä tulee suomalaisen musiikin isä, joka säveltää paitsi kohta laulettavan kansallislaulumme, myös ensimmäisen suomalaisen oopperan, Kaarle-kuninkaan metsästyksen. Teilläkin on suurenmoinen elämä edessänne – olette itse luomassa omaa tulevaisuuttanne.

Kuulimme äsken Juha Tapion kappaleen Suurenmoinen elämä, jossa todettiin muun muassa seuraavaa: ”Surun kestäväksi kasvoin, onnen en.” ”Onni tää ei koskaan häviä.”

Teillä on nyt syytä onneen. Vaikka onni joskus laimenisikin, nyt sitä kannattaa kestää. Olette suorittaneet joko lukion oppimäärän tai ammatillisen perustutkinnon ja sen lisäksi olette antaneet vaadittavan näytön tiedoistanne ja kypsyydestänne ylioppilastutkinnossa. Työntekonne palkitaan tänään muodollisten kvalifikaatioiden eli todistusten lisäksi myös lukio-opiskelun kauneimmalla kruunulla, ylioppilaslakilla.

Abiturientit!
Ylioppilastutkintolautakunnan minulle suomin valtuuksin julistan teidät ylioppilaiksi. Haluan Kiteen lukion puolesta onnitella teitä ja pyydän teitä laittamaan ylioppilaslakin päähänne ylioppilastutkinnon suorittamisen merkiksi. Menestystä elämänne taipaleelle!

……….

VIITTEET:

1) Antikainen, A., Rinne, R. & Koski, L. (2000) Kasvatussosiologia. Helsinki: WSOY. 138 – 139; Mustonen, K. (2003) Mihin rehtoria tarvitaan? Rehtorin tehtävät ja niiden toteutuminen Pohjois-Savon yleissivistävissä kouluissa. Acta Universitatis Ouluensis. 24; ks. myös Lehtisalo, L. & Raivola, R. (1999) Koulutus ja koulutuspolitiikka 2000-luvulla. Juva: WSOY.
2) Kontsas, A. (2006) Yhteiskunta ja kulttuuri kasvatuksen kontekstina. Luennot 3. – 27.4.2006. Lapin yliopisto.
3) Vuorio-Lehti, M. (2006) Valkolakin viesti. Ylioppilastutkintokeskustelu Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Turun yliopiston julkaisuja, C 253. 62 – 67.
4) Ks. esim. Kuusela, A. (2003) Luokaton vai luokallinen, valikointi vai valtauttaminen. Kamppailu koulutus- ja opetuskäsityksen jouston ja eriytymisen rajasta lukiossa osana nuorisoasteen koulutusjärjestelmän uudistusta. Turun yliopiston julkaisuja, C 205. 41 – 43.
5) Ks. esim. Rinne, S. (2007) Kodin merkitys lukiolaisten opiskelumenestykseen ja valintoihin. Teoksessa Klemelä, K., Olkinuora, E., Rinne, R. & Virta, A. (toim.) Lukio nuorten opiskelutienä. Turun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan julkaisuja, A 206. 261 – 291.
6) Fountain Park (2009) Lukion suunta 2009. Suomen Lukiolaisten Liiton ja opetusministeriön toteuttama selvitys. 10.11.2009.
7) Tommila, P. (2008) Suomen autonomian synty 1808 – 1819. Helsinki: Edita. 70 – 71. Ks. myös Ramel, S. (2003) Göran Magnus Sprengtporten: förrädaren och patrioten. Malmö: Atlantis.
8) Jussila, O. (2007) Suomen historian suuret myytit. Helsinki: WSOY.