| Kiteen kaupunki > Lukio > Opiskelijatoiminta > itsenaisyys2011 > 5.12.2011 Ylioppilas- ja itsenäisyyspäivän juhlat |
|
|
5.12.2011 Ylioppilas- ja itsenäisyyspäivän juhlat
Pennanen, Heidi Kitee
Katso kuvagalleriasta 32 kuvaa syksyn 2011 ylioppilas- ja itsenäisyysjuhlista Kiteen lukio
Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät abiturientit ja muu juhlayleisö! 150-vuotisjuhlavuottaan viettävä Juhani Aho kuvaa romaanissaan Papin tytär(1 nuoren Ellin kasvua ja kehitystä. Ensimmäinen koulupäivä oli jännittävä: ”Aamulla noustua oli vähän turvallisempaa, mutta kouluun mentyä uudistui entinen turvattomuuden tunne. Ei tahtonut osata mitenkään olla, ei tiennyt, mitä tehdä, ja sen muut näkyivät tietävän kaikki. Ja kun hän ei osannut, niin toiset tytöt katselivat häntä pitkään ja muutamat osoittivat sormillaan. Kaikki oli jotenkin toisenlaista kuin kotona, isoa, kylmää ja kulmikasta ja joka paikka niin sileäksi maalattua. Hajukin pulpeteissa oli omituinen ja vieras.” Tuo romaani on mainio kuvaus nuoren Ellin kasvusta 1800-luvun lopun yhteiskunnassa. Samalla se kuvaa, miten vaikeaa on tottua ja sopeutua uuteen ympäristöön ja uusiin ihmisiin. Aivan samoin uusi ja vieras oli rautatiekin Matille ja Liisalle(2 tai vielä myyttisempi ja vieraampi Shemeikka Marjalle(3. Nuo Juhani Ahon kuvaamat ikuiset teemat tulevat helposti mieleen tämän päivän keskustelussa suomalaisuudesta tai eurooppalaisuudesta – omasta identiteetistä ja mahdollisesta vieraudesta. Ajattelemme liian helposti ja liian löysästi, että suomalaiset ovat aina olleet suomalaisia. Suomalaisilla on siis jokin tai joitakin pysyviä ominaisuuksia, jotka erottavat meidät muista kansoista. Todellisuus taitaa kuitenkin olla kovin toisenlainen. Suomalaisuutta ja eurooppalaisuutta koskeviin kysymyksiin ei ole olemassa lopullisia vastauksia. Suomalaisuus ja eurooppalaisuus ovat koko ajan liikkeessä ja muutoksessa.(4 -------------- (rehtorin puhe kokonaisuudessaan) Hyvät sotaveteraanit, abiturientit ja muu juhlaväki! Minusta tuli muutama kuukausi sitten kesällä täysi-ikäinen. Se tarkoittaa ainakin lain silmissä monia suuria asioita: On mahdollisuus hankkia ajokortti, oikeus äänestää, rikosoikeudellinen vastuu kasvaa, mutta erityisesti vanhempien elatusvelvollisuus päättyy. Murrosikäisen elämässä alkaa toteutua pitkäaikainen toive: Irtautuminen vanhempiensa holhouksesta, toisin sanoen itsenäistyminen. Miksi näin itsenäisyyspäivän aattona puhun täällä omasta itsenäistymisestäni, kun todella tulisi juhlia Suomen nyt jo 94 vuoden pituista itsenäistä taivalta. Ymmärsin hiljattain, kuinka paljon samankaltaisuuksia näillä kahdella ilmiöllä oikeasti onkaan. Pohjimmiltaanhan itsenäisyys merkitsee valtaa ja vastuuta. Riippumaattomuus muista mahdollistaa oman reitin valinnan. Täysi-ikäisenä saan itse päättää, minkälaiset tavoitteet itselleni asetan, mitä arvoja pidän tärkeänä ja mihin elämän osa-alueisiin haluan panostaa. Vaikka Suomi koostuukin yksilön sijasta kokonaisesta kansakunnasta, ei valtiomme itsenäisyys suuresti omastani eroa. Lakien ja päätäntäelinten ansiosta myös Suomi on 94 vuoden ajan voinut valinnoillaan määrittää päämääräänsä ja luoda tietynlaisia normeja arvostavan yhteiskunnan ilman, että mikään toinen valtio on tekemisiämme määrännyt ja mielestäni Suomi on tässä myös onnistunut. Monet meistäkin tietävät, kuinka kokeneemmat eivät ota nuorta, itsenäistäkään yksilöä vakavasti, mutta se ei Suomea ole estänyt. Pohjoinen pikkuvaltiomme on osoittanut, että näilläkin leveysasteilla voi kehittyä omalla alallaan johtavia yrityksiä ja syntyä maailman paras maa asua. ------------------ (oppilaskunnan puheenjohtajan puhe kokonaisuudessaan) 7.12.2011 22:24 |
| Teamware Pl@za | |
