| Pielisen museo opetussivusto > asuminen > koti > Ateriat ja ruokailuvälineet |
|
|
Ateriat ja ruokailuvälineet
Päivittäisiä aterioita oli kolme: aamunen (n. klo 8), päivällinen (pääateria keskipäivän jälkeen) ja kevyempi iltanen. Kahvia totuttiin jo 1800-luvulla juomaan aamulla ennen aamiaista, aamusen ja päivällisen välillä ja vielä johonkin aikaan iltapäivällä.
Aina ei ollut mahdollista nauttia aterioita kotosalla. Kaukoniittyjen heinämiehet, salokylien kirkkovieraat sekä markkinoille menijät tarvitsivat mukaansa kunnon eväät. Evästarpeina oli kukkoa, piirakoita, rieskaa, talkkunaa, voita, lihaa, suolakalaa jne. Eväitten määrä riippui tietenkin matkaan käytetyn ajan pituudesta. Juomiseksi voitiin ottaa tuohileiliin kaljaa tai piimää. Ennen posliinilautasten ja metallisten ruokailuvälineiden yleistymistä jokaisella maalaisperheen jäsenellä oli oma puulusikkansa, jolla hän otti keittoa usean syöjän yhteisestä ruokakupista. Puisia keittokulhoja tai kivivateja oli pöydässä useimmiten kaksi, pöydän molemmissa päissä omansa. Kokonainen leipä oli paljaalla pöydällä, suolakala puukaukalossa. Miehet käyttivät syödessään omaa puukkoaan, naiset vyöveistä. Piimä juotiin isoista, kaksikorvaisista puutuopeista. Ruokailun jälkeen jokainen nuoli oman puulusikkansa ja pani sen lusikkahyllyyn. Rautaiset ruokailuvälineet, henkilökohtaiset lautaset ja juoma-astiat tulivat maalaiskodeissa yleiseen käyttöön 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Muutokseen vaikutti säätyläisten esimerkki sekä koulujen valistustyö. Tehdastekoiset kahvikupit yleistyivät uudenaikaista ruokailukalustoa aikaisemmin. 28.6.2006 14:23 |
| Naisten työt | Miesten työt | Maatalous | Metsätyö | Rakennukset | Pukeutuminen | Ruokatalous | Tarinat | Tehtävät | Historia | Teamware Pl@za | |