Talvisaikaan tarvittiin ulkona liikuttaessa lämpimiä päällysvaatteita. Tällaisia olivat mm. turkit, saalit ja toppatakit. Napittomat turkit ja kauhtanat sidottiin vartalon ympärille kudotuilla tai palmikoiduilla villavöillä.

Arkijalkineina niin naiset kuin miehetkin saattoivat käyttää nopeatekoisia ja halpoja, mutta lyhytikäisiä tuohikenkiä l. virsuja. Niiden sisässä pidettiin usein sukkien sijasta jalan ympärille kiedottuja kangaskaistaleita l. hattaroita. Varsinaiset nahkakengät olivat pitkään yksipohjaisia pieksuja tai supikkaita. Myöhemmin, 1800-luvun säätyläispuvun muutenkin vaikuttaessa rahvaan pukuparteen, naisille ruvettiin valmistuttamaan korkeavartisia, korollisia ruojukenkiä.

Koruista yleisimmät olivat pyöreät palkeelliset paidansoljet, joita käyttivät sekä miehet ja naiset. Itäsuomalaisella naisella oli vyöllään vaskinen avainkoukku (avainkokka, koukkunen), josta riippuivat emännän avaimet.

Rahvaan miehet siirtyivät naisia aikaisemmin käyttämään säätyläisiltä omaksuttua vaatepartta. Pielisjärveläiset miehet lienevät 1800-luvun alkuun asti pukeutuneet perinteisiin kotitekoisiin vaatteisiin, pellava- tai hamppupaitaan sekä pitkiin housuihin. Paita oli polviin asti ulottuva, mekkomainen vaatekappale. Kylmänä vuodenaikana pellavahousujen päälle puettiin sarkahousut. Talvella tarvittiin myös turkkia. Markkinamatkoille lähtiessään isäntä sitoi turkkinsa leveällä villaisella matkavyöllä. Päähineenä käytettiin talvella turkishattua.