Koti oli hirsitalo tai -mökki metsien keskellä, ehkä vaaranlaella, ehkä joen- tai järvenrannalla. Asuinrakennuksen ympärillä olivat muut pihapiirin rakennukset, joihin kuuluivat ainakin aitat, karjasuoja ja sauna. Koti ei ollut pelkkä tupa, vaan sen muodosti koko pihapiiri. Kodin synonyyminä käytettiinkin Pielisjärvellä usein sanaa "piha".

Kodissa asui yleensä suurperhe. Isännän, emännän ja lasten lisäksi talonväkeen kuuluivat isovanhemmat ja mahdollisesti myös naimattomia setiä ja tätejä. Taloissa oli usein palkollisia, renkejä ja piikoja. Usein tuvan ovensuunurkassa eleli vielä sukuun kuulumaton loinen tai kokonainen loisperhe. Loiset olivat maaseudun tilattomia ja asunnottomia eläjiä, jotka töitä vastaan saivat asua tuvan nurkassa. Esim. renki ja piika saattoivat naimisiiin mennessään muodostaa loisperheen.

Tämä lukuisa ihmisjoukko, joka muodosti talonväen, asui syksystä kevääseen yhdessä suuressa tuvassa (vrt. Kelovaaran ja Virsuvaaran tuvat). Kesäksi varsinkin talon nuori väki ja palkolliset muuttivat aittoihin nukkumaan.

Entisajan lapsen tai nuoren koti ei siis ollut ydinperheen muodostama yksikkö, vaan usein suuri ja elävä työyhteisö, jossa oli monenikäisiä ihmisiä. Kaikki osallistuivat talon töihin kukin kykyjensä mukaan.