Ensimmäinen kansakoulu perustettiin Lieksaan v. 1873. Vähitellen kansakouluja tuli kyliinkin, mutta kaikki lapset eivät niihin päässeet. Monet isät ajattelivat, että kirjasivistys on turhaa ja lasten työpanosta tarvittiin kotona. Kiertokoulu, jota käytiin viikko tai pari syksyllä ja keväällä, sai riittää monelle maalaislapselle.

Lieksan yhteiskoulu perustettiin vasta v. 1924. Sitä ennen oppikoulua käytiin etäällä kotoa sijaitsevissa koulukaupungeissa. Lyseolaiset ja tyttökoululaiset asuivatkin lukukaudet koulukortteerissa ja tulivat kotiin vain lomiksi. (Ks. Kirjeitä koulukaupungeista)

Entisajan kansakoulu poikkesi monessa suhteessa nykyisestä peruskoulusta. Niin luokkahuoneet, opetusvälineet kuin käytöstavatkin olivat erilaiset kuin nykyään. Lapsilla oli kahdenistuttavat pulpetit. Opettajanpöytä oli luokan edessä korokkeella. Oppilaat nousivat ylös opettajan tullessa luokkahuoneeseen ja myös joka kerran vastatessaan opettajan kysymyksiin. Kuriton oppilas saattoi joutua nurkkaan häpeämään. Opettaja saattoi myös näpäyttää oppilasta sormille karttakepillä. Myös arestiin l. jälki-istuntoon joutui koulun sääntöjen rikkomisesta. Opettajaa teititeltiin.

Oppikirjat olivat kovakantisia ja lukukauden alussa sekä ne että vihkot paperoitiin. Työkirjoja ei ollut, vaan kaikki kotitehtävät tehtiin vihkoihin. Myös kokeiden vastaukset kirjoitettiin erityisiin koevihkoihin. Joistakin aineista saattoi olla ulkoläksyjä eli ne oli osattava kokonaan ulkoa.

Aikoinaan koululaiset harjoittelivat kirjoittamista rihvelitauluun. Rihvelitaulu oli pieni puukehyksinen kivitaulu, johon kirjoitettiin kivikynällä l. rihvelillä. Kirjoitus pyyhittiin taulusta pois käytön jälkeen. Myöhemmin ruvettiin käyttämään lyijykynää kirjoittamisen harjoitteluun. Tärkeintä oli kuitenkin oppia kaunokirjoitusta oikealla mustekynällä.

Pulpetinkannessa oli syvennys mustepullolle. Mustekynässä oli puinen varsi ja vaihdettava metalliterä. Terää kasteltiin mustepullossa ja yritettiin sitten kirjoittaa sottaamatta. Mustekynällä kirjoitettaessa tarvittiin imupaperia, jolla painettiin kuivaksi juuri kirjoitettu teksti. Musteisen kynänterän kuivaamiseen käytettiin tilkuista valmistettua kynänpyyhintä, joka oli tehty koulukäsityönä. Musteella kirjoittaminen vaati paljon harjoitusta, jotta tulos olisi ollut siisti ja tasainen.

Ruokatunnilla lapset söivät aluksi omia eväitään. Myöhemmin koulu tarjosi keittoruoan, mutta voileivät ja maito tuotiin pitkään kotoa. Ruoka syötiin omassa luokassa. Pulpetille levitettiin koulukäsityönä tehty vohvelikankainen ruokaliina, jonka päälle asetettiin lautanen ja eväsleivät. Myös maito tuotiin pullossa kotoa.

Järjestäjiä oli kaksi, aina viikon kerrallaan. He pitivät luokan siistinä, välitunneilla he pyyhkivät taulun ja tuulettivat luokan, he soittivat kelloa tunnin alkamisen merkiksi ja ilmoittivat päivän alussa opettajalle poissa olevien oppilaiden nimet. Ukkien ja mummojen vanhempien aikaan järjestäjät joutuivat myös aamulla lämmittämään luokan, kantamaan polttopuut ja huolehtimaan kokonaan luokan siivoamisesta.

TEHTÄVÄT