Pienempi tekstikokoSuurempi tekstikoko
Pielisen museo opetussivusto
Pielisen museo opetussivusto > asuminen > koti > Kankaankudonta
vihjeet 
Kankaankudonta

kehäKehruun päätyttyä kannettiin sisään kangaspuut. Kansanomaisista kangaspuista olivat Pielisjärvellä viimeksi käytössä ns. pyöräspuut. Virsuvaaran tuvan vanhat kangaspuut ovat vankat ja juurikasjalkaiset.

Kankaanvalmistuksen esitöihin kuului loimilangan kehiminen vyyhdiltä kehille. Lankavyyhti asetettiin kerinlaudoille tai kerinpuille ja lanka kelattiin niiltä kehille, joita yleensä oli kaksi tai neljä.

Kehiltä loimilangat luotiin loin- l. luomapuille. Tämän toimenpiteen tarkoituksena oli loimien mittaaminen tasapitkiksi. Luomapuut lienevät tulleet Pielisjärvelle 1800-luvulla, mutta ennen niitä ja niiden ohessakin käytettiin pitkään vanhempaa tapaa luoda loimi seinään kiinnitettyihin luontitappeihin. Luodut loimet punottiin letille l. palmikoitiin.

Letiltä loimi käärittiin loimitukille harvaa käärinpirtaa apuna käyttäen. Tämän jälkeen loimi pujotettiin pellavalangasta solmittuihin, niisivarpojen väliin pingotettuihin niisiin ja sitten pirtakoukun avulla pirtaan l. kaiteeseen. Pirralla järjestettiin loimilankojen tiheys ja sillä painettiin kudottaessa kudelanka viriön suuhun. Loimilangat kiinnitettiin vielä kangastukin ympärille kiertyvän aloitusliinan varpaan, ja niisivarret sidottiin nyöreillä pyöriin ja polkusimiin. Nyt kangas oli "rakennettu" ja kutominen saattoi alkaa.kangaspuut

Kankaankudonta aloitettiin niin, että kutoja polkaisi ensimmäistä polkusinta, heitti sukkulan viriöön (=loimien avautuva ja sulkeutuva aukeama) ja painoi kaidepuulla kudelankaa. Sen jälkeen hän polki toista polkusinta, heitti jälleen sukkulan ja painoi toisen kuteen ensimmäisen viereen. Tällä tavoin kutomista jatkettiin.

Sidokseltaan yksinkertaisin kangas on kaksiniitinen palttina, jossa jokainen loimi- ja kudelanka risteilee vuorotellen toisen langan yli ja toisen alitse (vrt. pärekoppa). Muita perussidoksia ovat toimikas ja pomsi l. satiini.

 




26.6.2006 8:06