Vauva nukkui tuvan karsinapuolella orrelta riippuvassa vitmissä tai myöhemmin jalaskehdossa. Pikkulapsi pysyi poissa aikuisten jaloista reikärahissa, eräänlaisessa seisontatelineessä. Uunin ääressä hääräilevä äiti tai piika piti pientä silmällä. Ulkotöihinkin vauva saatettiin ottaa mukaan. Heinätöitä tehtäessä pikkuinen saattoi nukkua puunoksiin kiinnitetyssä hurstissa, kankaisessa riippuvuoteessa.

Lapset kasvoivat kodin turvallisessa ympäristössä monien aikuisten valvovien silmien alla. Leikki kuului luonnollisena osana lapsen elämään, mutta jo melko nuorille lapsille annettiin pieniä tehtäviä heti kun he osasivat jotakin toimittaa. Pikkusiskon tai -veljen keinuttaminen ja isomman taapertajan vahtiminen kävivät jo muutaman vuoden ikäiselle "työharjoitteluksi". Iän karttuessa tehtävät lisääntyivät ja monipuolistuivat. Vähitellen ne alkoivat eriytyä miesten ja naisten töihin.

Tyypillisiä lasten tehtäviä olivat paimenessa käyminen, kerppujen teko tai kärpästen hätistely lypsypaikoilla. Pikkupaimen tai lapsenlikka ei aina kuulunut perheväkeen, vaan palkollisiin. Varattoman perheen vanhimmat lapset saattoivat joutua jo varhain pois kotoa itseään elättämään.

TEHTÄVÄT