Pienempi tekstikokoSuurempi tekstikoko
Pielisen museo opetussivusto
Pielisen museo opetussivusto > asuminen > koti > Terveydenhoito ja kansanparannus
vihjeet 
Terveydenhoito ja kansanparannus

Pielisjärvelle saatiin oma apteekki ja sairaanhoitaja vasta 1880-luvulla, lääkäri vuosisadan lopussa. Sitä ennen terveydenhoitohenkilöstö rajoittui kätilöön ja lukkariin, joista viimeksi mainittu toimi opinsaaneena haavurina sekä rokottajana. Myös suntio saattoi joskus hoitaa näitä velvollisuuksia. Pääasiassa sairaanhoito oli kuitenkin kansanparantajien käsissä.umpipuu

Parantajien ryhmään kuului eri "ammattikuntia". Varsinainen kansanparantaja käytti potilaita hoitaessaan omatekoisia lääkkeitä, mutta niiden lisäksi usein myös loitsuja tai muuta magiaa. Tietäjä taas suoritti tointaan pelkästään maagisin keinoin. Hän etsi ensin taudin aiheuttajan, valitsi sen perusteella parannusvälineen tai loitsun ja ajoi taudin sitten ulos käskyin tai uhkauksin. Voimallinen taikaesine takasi onnistumisen. Tällainen väline saattoi olla esim. karhun, käärmeen tai sammakon ruumiista. Myös ympyrän muotoon kasvanut ns. umpipuu sekä puunpahka sisälsivät parantavia voimia.

Lieksan seudulla harjoitettua parantamismagiaa edustavat Pielisen museon lukuisat taikakalut. Sokojärveläisen parantajan, Saara Ryynäsen (k. 1929) taikalääkekopsa sisältää mm. karhun-, koiran- ja jäniksenrasvaa, alushameen helmaa ja virsikirjan lehtiä. Näytteillä on myös karhunkallo ja -hammas, koivunpahkoja, umpipuita sekä kotieläinten suojeluun ja parantamiseen liittyviä taikaesineitä.

Kaikki kansanparantajat eivät käyttäneet työssään taikoja. Abraham Mikkonen (1845-1918) Varpasen Viililästä kokosi luonnosta rohtokasveja ja sekoitti niitä apteekin aineisiin. Hän osasi parantaa mm. ihotauteja, verenmyrkytystä ja riisitautia (varsinkin lapsilla esiintynyt puutostauti). Abrahamin tytär Anni Pölönen (1889-1960) seurasi parantajana isäänsä. "Viekin mummon" työvälineistö ja lääkekokoelma oli jo varsin huomattava.suonirauta

kupparinsarviaKansanihmiset uskoivat pitkään monien tautien ja kiputilojen aiheutuvan "pahasta verestä". Jotta vaiva paranisi, paha veri oli laskettava ulos joko suonta iskemällä tai kuppaamalla. Suonta iskettiin käden tai jalan laskimosuonesta. Suonen avaaminen suoritettiin suoniraudalla.

Kuppari teki työtään saunan lämmössä, sillä kuumuus laajensi potilaan verisuonia ja kuppaaminen sujui näin ollen helposti. Kuppari asetti ensin sonnin tai lehmän sarvesta tehdyn kuppaussarven iholle sopivaan paikkaan ja imi sarven ihoon. Sarvi jätti ihoon rengaskuvion, johon kuppari löin nyt kupparinkirveellä pieniä haavoja. Kun sarvi imettiin uudelleen haavojen päälle, näistä kihosi verta, joka vähitellen täytti sarven. Täyttynyt sarvi irtosi itsestään. Kuppaamisen uskottiin auttavan mm. hammassärkyyn, päänsärkyyn, verenpainetautiin ja selkäkipuihin.




15.6.2006 7:44