Tyypiltään vanhin aitta lienee pylväiden varaan tai korkean kannon päähän rakennettu eräaitta l. riistalava (54). Aittaan pantiin eräretken saalis suojaan pedoilta ja jyrsijöiltä. Riista-aitat sijaitsivat yleensä saloilla, metsästysmailla.

Varsinaisista pihapiirin aitoista on yksinkertaisin nelikulmainen, pyöröhirsistä valmistettu huone, jonka ovi on päädyssä. Tällaista yksihuoneista, päätyovellista aittaa edustaa museoalueella mm. Lukan pirtin pihapiirin vanha aitta (53). Leveät räystäät ja räystäskokkajaiset (=räystästä tukevat juurikaspuut) ovat merkkinä itärajan läheisyydestä. Kattoa peittää tuohi ja turve.

Kun samassa linjassa seisovat pikkuaitat yhdistettiin toisiinsa ummistamalla niiden välit hirsi- tai lautaseinillä, syntyi Pohjois-Karjalalle ja Savolle tyypillinen riviaitta. Pielispihan Junnulan riviaitta (39-41) muodostuu kahdesta hirsiaitasta ja niiden väliseen solaan rakennetusta "rojuväliköstä".

Museon molemmat luhtiaitat, Jaakkojen aitta (19) ja Halolan luhti (20) edustavat Pielisjärvellä esiintyvää avosolaista luhtiaittaa. Vanhempi aitoista (19) on rakennettu v. 1787 ja se kuului silloin Stenius-suvulle. Luhdin avonaista solaa reunustavat koristeelliset tukipylväät. Solaan pääsee yksipuisia portaita pitkin. Luhdin katolle on kiinnitetty vellikello, jolla soitettiin rengit aterialle tai hälytettiin väki muuten kokoon. Rakennuksen yläkerrassa on yksi iso makuuaitta. Alakerrassa on kaksi huonetta, toinen niistä vilja-aitta vanhoine laareineen, toinen nuoren naisen makuuaitta näytteille levitettyine vaatteineen ja myyni- l. kapiotynnyreineen.