Pienempi tekstikokoSuurempi tekstikoko
Pielisen museo opetussivusto
Pielisen museo opetussivusto > asuminen > rakennukset > Karjasuojat
vihjeet 
Karjasuojat

kivinavettaSuomessa on esiintynyt kaksi navettatyyppiä: vanhempi, ns. lanta- l. sekasontanavetta ja nuorempi, luonti- l. parsinavetta. Runsaasti pellonlannoitetta tuottava sekasontanavetta on ollut vallitsevana viljanviljelysalueilla. Karjanhoitokeskeisille seuduille, kuten Pohjois-Karjalaan, levisi taas lypsykautta pidentävä luontinavetta. Lantanavetoita oli täällä lähinnä pienissä talouksissa.

Lantanavetta oli yleensä maapohjainen puurakennus. Lehmien alle kertyvään lantaan lisättiin koko ajan kuivikkeita. Lantakerros kasvoi nopeasti, ja siinä tapahtuva palaminen lämmitti navettaa. Koska eläinten seisomistaso kohosi koko ajan, oli lantaa silloin tällöin luotava vähemmäksi. Lantanavetassa ei ollut parsia, vaan lehmät kiinnitettiin seinään kytkyillä. Museossa lantanavettaa on edustamassa Lieksavoisen mökin pieni mukulakivinavetta (10).

Pielispihan karjorakennukseen kuuluu luontinavetta (34). Lehmien parret ovat maapohjaiset, mutta navetan keskellä kulkee silta l. lattia. Parsien ja lattian väliin jäävät lantakourut l. luorit. Niistä lanta luotiin päivittäin lantaluukun tai oven kautta ulos navetan taakse tai kujaan. Parsinavetta oli lantanavettaa huomattavasti suurihoitoisempi. Sen avulla lypsykautta voitiin kuitenkin pidentää talveen asti. yliset

Pielispihan parsinavetan oven vieressä on erityinen karjakeittiöksi rakennettu karjokota (35). Karjokodassa lämmitettiin lehmien haudejuomat, mutta siellä voitiin suorittaa muunkinlaisia askareita eli käyttää sitä tavallisena talouskotana. Pielispihan karjokotaan johtaa vinttikaivolta puinen vesikouru, ja toinen kouru kulkee karjokodasta seinän läpi navettaan. Kodassa on matala kiuasuuni.

Yleensä navetta oli suuren karjarakennuksen l. karjokartanon osana. Se oli välittömässä yhteydessä kujaan l. tarhaan sekä ylisiin. Pielispihan kuja (31) on iso rakennus, jonka alakerta on palvellut tallina, pienkarjan elintilana sekä kesänavettana. Erilliset tallit ja lampolat olivat Pielisjärvellä harvinaisia vielä 1800-luvun alkupuolella. Kujan ylisille johtaa ajosilta. Ylisillä säilytettiin heiniä, joita pudotettiinlampola heinäaukon kautta navettaan tai kujaan.

Kujan takana on lypsinkesanto (30), jonne johti metsästä aidattu karjokuja l. kujoset. Kesäisen iltalypsyn jälkeen vietiin päivänsä metsälaitumella viettäneet lehmät yöksi tarhaan.

Sikoja ja lampaita pidettiin kujassa omissa karsinoissaan. Isompiin taloihin ruvettiin kuitenkin vähitellen rakentamaan erillisiä sikolättejä sekä lampoloita. Pielispihan lampola (32) on kujan takana oleva viistokattoinen huone.

Hevosta ei pidetty kovin kylmänarkana, ja siksi sitä pidettiin pitkään kujassa. Talvipakkasella hevonen tuotiin silloin tällöin tupaan lämmittelemään ja syömään. Erillinen talli on aika nuori rakennus  pihapiirissä.

Pielispihan talli (33) on kujan jatkeena ja siihen yhteydessä. Kalustona tallissa on soimi l. syöttöastia, juottoämpäri sekä isommassa tallissa pilttuut. Seinillä on pidetty hevosen hoitoon tarvittavia harjoja ja kampoja sekä valjaita.



31.8.2006 8:06
Takaisin | Sivun alkuun | Tulostusversio