| Pielisen museo opetussivusto > asuminen > rakennukset > Vesi- ja tuulimyllyt |
|
|
Vesi- ja tuulimyllyt
Vesimylly lienee tullut Pielisjärvelle 1600-luvulla. Seuraavalla vuosisadalla niitä oli jo varsin runsaasti johtuen osittain ilmeisesti Stenius-kirkkoherrojen, Korpi- ja Koski-Jaakon, innokkaasta myllyharrastuksesta. Vesimyllyjä on kahta päätyyppiä. Alkeellisempi ja vanhempi hierinmylly (57) oli kevät- ja syystulvaisten vesien mylly, joka saatettiin rakentaa pieniinkin puroihin. Hierinmyllyssä ränniin virtaava purovesi pyörittää pystyä siipitukkia ja samalla siihen yhteydessä olevaa myllynkiveä. Mitään varsinaisia voimansiirtolaitteita ei tarvittu. Jauhinkivien yläpuolella on puinen suppilo, josta Hierinmylly on voimalaitteena vähätehoinen ja epätaloudellinen. Sitä kehittyneempi on ns. ratasmylly, jonka tehokkaampi voimansiirtokoneisto takasi myllyn toiminnan heikommassakin koskessa. Ratasmyllyllä voitiin, paitsi jauhaa viljaa, myös tampata sarkaa tai höylätä päreitä. Museon ratasmylly (59) on kaksikerroksinen. Alakerrassa on voimansiirtolaitteisto, yläkerrassa jauhinkoneisto. Voimansiirtolaitteet koostuvat yksinkertaisesta puisesta Tuulimylly kotiutui Pielisjärvelle melko myöhään, vasta 1800-luvun loppupuolella. Museon tuulimylly (61) on tyypiltään varvastuulimylly. Kaksikerroksinen myllyhuone on rakennettu paksun, ristikkojalalla seisovan napatukin ympärille. Mylly käännettiin tuuleen ns. häntätukin avulla. Periaatteessa tuulimylly toimi samalla tavalla kuin ratasvesimyllykin, voiman lähde vain oli toinen: veden sijasta tuuli. 31.8.2006 8:18 |
| Naisten työt | Miesten työt | Maatalous | Metsätyö | Rakennukset | Pukeutuminen | Ruokatalous | Tarinat | Tehtävät | Historia | Teamware Pl@za | |