Suurin osa entisajan pielisjärveläisistä sai elantonsa maataloudesta. Kaikki eivät suinkaan omistaneet maata, vaan esimerkiksi viljelivät sitä torppareina tai olivat palkollisina maatalossa. Myös tilattomat mäkitupalaiset työskentelivät talon töissä maatalouden vuotuisen kierron mukaan. Mökkiläisilläkin saattoi olla oma nauris- tai perunamaansa ja talosta ruokkolehmä.

Maatalouden lisäksi maaseudun pitkälti omavaraiset asukkaat hankkivat lisäelantoa kalastuksella ja metsästyksellä. Yksi merkittävä tulonlähde 1700-luvun alkupuolelle asti oli tervanpoltto, joka kuitenkin tyrehtyi laajamittaisena elinkeinona, kun Kaakkois-Suomi joutui Venäjän yhteyteen Uudenkaupungin ja Turun rauhoissa (1721 ja 1743). 1800-luvulla metsien arvon noustessa merkittäväksi elinkeinohaaraksi kohosi metsätyö ja metsäteollisuus.

Entisajan maalaisyhteisössä pyrittiin mahdollisimman suureen omavaraisuuteen niin materiaalin kuin työnkin suhteen. Perhe valmisti itse valtaosan tarve-esineistään ja vaatetuksestaan. Jo varhain opittiin kuitenkin käyttämään hyödyksi taitavamman lähimmäisen palveluja, ja niin vähitellen muodostui pieni ammattitaitoisten käsityöläisten ryhmä. 

---

Maatalous
Pyyntielinkeinot
Käsityöläisammatit
Metsätyö
Tervanpoltto
Teollisuus
Kauppa ja liikenne