Entisajan maalaisyhteisössä pyrittiin mahdollisimman suureen omavaraisuuteen niin materiaalin kuin työnkin suhteen. Perhe valmisti itse alusta asti, eli materiaalin käsittelyä myöten, valtaosan tarve-esineistään ja vaatetuksestaan. Jo varhain opittiin kuitenkin käyttämään hyödyksi taitavamman lähimmäisen palveluja, ja niin vähitellen muodostui ammattitaitoisten käsityöläisten ryhmä.

Käsityöläiset asuivat usein kirkonkylässä, mutta esim. sepät ja suutarit saattoivat kiertää pitkin maaseutua, talosta taloon, tekemässä tarve-esineitä. Samalla nämä vierailijat toivat tervetullutta vaihtelua maalaistalon arkeen.