Ennen 1800-luvun puoliväliä talonpojat käyttivät metsämaitaan lähinnä kaskeamiseen, metsästykseen sekä poltto- ja tarvepuiden hankintaan. Puuta käytettiin sumeilematta, sillä sen arvo oli vähäinen.

Muutos metsän arvostuksessa tapahtui 1860-luvulla, kun sahatoiminnan rajoitukset oli poistettu liberalistisen lainsäädännön vaikutuksesta. Puun kysyntä Euroopan teollisuusmaissa, esim. Englannissa, oli kasvanut rajusti. Puutavaran vientimarkkinat avautuivat Suomelle rahtien aletessa ja höyrylaivojen yleistyessä.