Pytyt asetettiin pyttyrahille tai -hyllyille ja peitettiin päreritilöillä. Seisoessaan maito happani hiukan ja sen rasva-aines l. kerma nousi pintaan. Kerma kuorittiin parin kolmen vuorokauden kuluttua, ja pyttyihin jääneestä maidosta valmistettiin uunipiimää l. kokkelia. Talveksi piimää varastoitiin suuriin saaveihin. Kerma kirnuttiin voiksi mäntäkirnussa. Valmis voi pestiin, vaivattiin ja suolattiin. 

Talviruokinnan parantuessa viime vuosisadan loppupuolelta lähtien lypsykausi piteni ja maidontuotanto lisääntyi. Voin valmistus helpottui ja sen laatu parani, kun separaattorit l. maitokoneet ja tehdastekoiset kampikirnut alkoivat ilmaantua varakkaimpiin taloihin 1890-luvun kuluessa. Separaattori on kone, joka erottaa kerman maidosta. Sen avulla päästiin siis eroon maidon pytyissä seisottamisesta ja kuorimisesta. Kampi- l. veivikirnu taas helpotti voin valmistusprosessia. Viimeistään separaattorien myötä alettiin siirtyä puisista maitoastioista peltisiin.

Arvokasta voita käytettiin säästellen kotitaloudessa, sillä se oli tärkeä myyntituote. Voita vietiin Pielisjärveltä lähikaupunkeihin ja jopa Pietariin asti.