| Pielisen museo opetussivusto > tarinat > Uittomuistoja Kylänlahdesta |
|
|
Uittomuistoja Kylänlahdesta
Kasvoin monenlaisissa savottaympäristöissä sotapolulle saakka. Kun puu alkoi käydä kaupaksi maailmalle, huomio kiintyi suuriin metsiin. Niitä oli Viekijärvestä pohjoiseen päin paljonkin. Alkoivat järjestää talvisavotoita ja puuta Viekinjokeen ja sen varteen johtavien purojen yhteyksiin. Metsäsavotat olivat silloin enimmäkseen kotoa käsin hevosten kanssa tehtyä hommaa. Siellä oli paljon Höljäkän kylän asukkaita, joita tuli myötävirtaan puiden mukana aina Pieliselle asti, jossa he järjestivät puut lauttoihin ja nippuihin hinaajien vietäväksi ensin Ahveniseen ja sieltä edelleen Pielisjokea pitkin myötävirtaan kohti etelää. Syvälahti oli Kaukas-firman toimintapaikka, jossa olin seuraamassa tapahtumat aivan paikan päällä. Ensimmäisen lautan toivat Viensuun jokisuulta hevos-ponttoonilla ja siihen jäikin se ponttooni päremajoineen miesten lepopaikaksi ja keittäjän ruuanlaittopaikaksi. Loput Syvälahteen kuuluvat puut hinasivat höyryhinaajilla jokisuulta. Puiden lajittelu pielislauttoihin ja nippuun järjestely alkoi. Niput olivat toukeina, joissa oli saha-tukkeja. Muu puu meni hyvin puomitetuissa lautoissa laivoilla kohti etelää. Savotalaisia liikkui pihapiirissä satoja miehiä. Kahvi kävi kaupaksi, kun vain kerkesi keittää ja pöytään laittaa. Aitassa oli tarpeen varalta ennakkoon hankittuna rinkelipusseja. Joskus savotalaiset ostivat reppuunsa viimeisenkin pussin ja kaupat olivat kaukana. Jalkaisin piti kulkea kaupalle Kylänlahteen (n.7 km). Viensuulla käydessä oli apua venekyydistä, mutta siellä oli tavaraa vähemmän.
Tilinmaksuun tuli Kylänlahden asemalle junassa joku tiliherra ison rahakirstun kanssa. Hänet piti sieltä hakea hevoskärryllä, ei ollut vielä taksiautoja. Isä toimi hevos-kuskina Syvälahden ja Kylänlahden rautatieaseman välillä. Kerran tilinmaksujen välissä kävi se rahaherra rannalla työpaikkaa ja Syvälahtea katsomassa. Sillä aikaa vilkaisin huoneeseen ja näin rahakirstun auki. Siinä näkyi paljon rahaa. Äiti tuli myös katsomaan, kun kutsuin ja näki ne. Hän lähti kiireesti pois huoneesta ja pani oven lukkoon sekä sanoi juuri tulossa olevalle isolle herralle, jotta jos pitäisi rahakirstun ja huoneen oven lukossa. Hän sanoi vain, että ei ole ikinä joutunut tekemisiin rosvojen ja ryöstäjien kanssa. Silloin näin ensi kertaa eläissäni paljon rahaa yhdessä kasassa. Herratkin luottivat silloin savotalaisiin. Savotalaisen sana piti.
Paljon oli silloin aikanaan meidän pihapiirissä savotalaisia. Aivan sivistyneitä ihmisiä keskustelemaan keskenään eikä heistä ollut haittaa meidän jokapäiväiseen touhuumme. Jäi vain mieleen yhden sukulaismiehen toteamus, jotta siihen karva katkeaa, missä petra piehtaroi. Se sanonta piti paikkansa. Monta markkaa jäi meidänkin perheen hyväksi. Elämäni ensimmäiset markat hankin minäkin taskuuni silloin. Savotalaiset laittoivat hakemaan voita sellaisista taloista, joissa tekevät siistin ja hyvän voin. Raha mukaan ja jos jäi tähdettä, mulle jättivät markan ja kaksikin.
kirj. Tuomo Oinonen 30.9.2001 5.10.2006 11:02 |
| Naisten työt | Miesten työt | Maatalous | Metsätyö | Rakennukset | Pukeutuminen | Ruokatalous | Tarinat | Tehtävät | Historia | Teamware Pl@za | |