Voivakan teko

Voivakka tehtiin koivusta. Koivupuu ei paina voita [= ei anna makua voihin]. Eikä petäjä. Voivakkoja oli kilon, puolen kilon ja neljänneskilon vakkoja. Kaikkia varten oli painin.

Keri [=vakanlaita] veistettiin koivupölkystä, pintapuusta. Se höylättiin, vuoltiin sileäksi, kostutettiin ja uunin lämpimässä haavottiin [=haudutettiin] ja pistettiin sitten painimeen. Kannen kerille oli oma painimensa. Keripainimia olivat orret ja uuninpäällykset täynnä. (Ne) olivat siellä jonkun vuorokauden.

Kun kerit otettiin painimesta, vuoltiin päät ohkasiksi (ja) purasimella paineltiin reiät siististi kahteen riviin luvitusta varten. Voivakat luvitettiin linnunsulalla.

Pohja (ja) kansi syntyivät petäjälaudasta. Laudan päälle pistettiin keri ja piirrettiin pohjan sisus ja ulkopuoli. Sahattiin laudasta irti ulkopiirustusta myöten. Nyt vuoltiin pohja kouruksi ja ulkopinnalta tasaiseksi. Keriä varten leikattiin pohjan syrjään puukolla ura. Purasimella tehtiin reiät keristä viistoon pohjaa kohti (ei läpi pohjan). Koivuiset puunaulat työnnettiin reikiin. Naulattiin pohja siis kiinni. Samalla tavoin (tehtiin) kansi.

Jauhovakka

Keri tehtiin haapapölkyn pinnasta. Työn eri vaiheet samat kuin voivakassa, mutta ennen hautumista veittiin puukolla viirut, viiruminen. Painin oli ontto, O-kirjaimen muotoinen. Keri pantiin painimeen, kierrettiin painimen ympäri, puristettiin keppien ja vihtapantojen avulla painimen ympäri. Painimessa lienee ollut pari kolme vuorokautta. Päät kai vuoltiin ennen painimeen panoa. Nyt purastettiin luvitusreiät. Luvitettiin tuomesta kiskotulla piillä (päreellä)... Pohja tehtiin petäjästä; pohjaus kuten voivakassa.

Isot vakat tehtiin haavasta, koska se oli köykästä puuta. Kerin yläreunaan kierrettiin päärme haavasta tukemaan vanteen tavoin reunaa. Jos tehtiin kannellinen kirkkovakka, niin kansi kuin voivakkaan.

Seulat

Seulojen kerit tehtiin haavasta, painin oli. Samat vaiheet kuin edellä keriä tehdessä. Piit: tuomipölkky halottiin pieneksi; tuomi halkeaa syiltään hyvin suoraan. Puukolla kiskottiin nyt piipäreet irti. Tuomipölkky oli hieman pitempi kuin kerin halkaisija. Piit silitettiin puukolla; vedettiin puukon ja peukalon välitse (peukalossa oli nahkatuppi). Piit haavottiin (=haudutettiin) kuumassa vedessä ja niin alkoi luvitus. Keriin tehtiin purasimella ulkopinnan puolelta reikä (halkeama) lähelle pohjaa, vastakkaiselle puolelle toinen; nyt ristiin edellisen kanssa. Luvitettiin ensimmäiset piit keskelle keriä ristiin. Sivuille päin siirtyen (aina ristiin) luvitettiin koko seulan pohja. Piit (päät) jäivät ulkopuolelle törröttämään. Nyt purasimella halkeamat noin senttiä ylemmäksi keriin ja piit (päät) käännettiin sisään. Sisäpuolelta katkaistiin puukolla. Viimeksi pantiin pohjukoiden päälle tuohirengas suojaksi. Vakka-Lauri pani sen koirankaulalle. Tuohivanne kiinni puunauloilla. Kuumassa vedessä käytetty ennen kiinnittämistä.

Kertoja Tiina (Kaisa Stiina) Koponen (o.s. Nevalainen), Vakka-Laurin tytär. Muistiinmerkitsi kertojan poika, Onni E. Koponen 10.11.1958